Vielä niitä honkia humisee: gramofonikiertueet 1927-1930

 Westerlundin musiikkikustantamo oli 1920-luvun läpi julkaissut Aapon kansanlaulusovitelmia pianon säestyksellä. Vuonna 1927 kustantamon johtaja Hans Koch ehdotti Aapolle yllättäen että hänelle oli järjestynyt laulaa sovitelmiaan kymmenelle levylle Tukholmassa. Sopimukseen kuului runsaat korvaukset, päivärahat ja vapaat matkat. Alkoi vuoteen 1930 jatkunut gramofonikiertueiden aika.

Seuraavana kesänä Aapo suuntasi Raf. Ramstedtin ja Tatu Pekkarisen kanssa Tukholman kautta Kööpenhaminaan jälleen laulamaan kymmenen levyä.

Ruotsin radiossa esitti Aapo ohjelmistoaan Ramstedtin ruotsalaisina käännöksinä säestäen itseään kanteleella. Seuraavana vuonna 1929  Aapo suuntasi levytysmatkalle Berliiniin ja palasi Suomeen syksyllä Tallinnan kautta. Tallinnassa hän levytti Aino Aron ja R.R. Ryynäsen kanssa sikermän Tukkijoella-näytelmän lauluja.

Niistä ensimmäinen, Aapon suurella innolla tulkitsema ” Vielä niitä honkia humisee” päätyi sodan jälkeen Metsäradion tunnariksi ja soi radioaalloilla vuosikymmeniä. Se on todennäköisesti Yle:n historian soitetuin äänite. Aapon gramofonimatkat Pohjoismaissa, Baltian maissa ja Berliinissä olivat harjoittelua hänen 1930-luvun Euroopan kiertueilleen.

Vielä niitä honkia humisee
 

Aapo oli jo 1920-luvulla pitänyt lauluiltoja Karjalassa, Terijoen, Koiviston ja Koiviston kylpylöissä ja Suursaaren kasinossa. 1930-luvun alussa hän alkoi esiintyä Pärnussa ja vuosikymmenen puolivälin jälkeen hän piti Tallinnassa eestin kielellä konsertteja, jotka radioitiin Yleisradion kautta.