Kirjoituskutsu Kalevalaseuran vuosikirjaan

Välitetty viesti alkaa:
Lähettäjä: Kalevalaseura säätiö <kalevalaseura@kalevalaseura.fi>
 
Kirjoituskutsu Kalevalaseuran vuosikirjaan 101, Kaanon ja marginaali – kulttuuriperinnön vaiennetut äänet

Kulttuuri on valtapositioihin linkittynyttä moninaisten keskusten ja marginaalien välistä vaihtoa. Keskuksissa valta kiteytyy väkeviksi symboleiksi ja rituaaleiksi. Kaanoneiksi kutsumme niitä kulttuurituotteiden muodostumia, jotka luovat mittapuut kulttuurin ilmaisumuodoille ja kiteyttävät arvovaltaisia diskursseja. Niiden piirissä syntyvät kansalliset kertomukset ja kuvastot. Kaanon on mittasauva tai vakio – jotain, johon nähden arvoarvostelmat ja normatiiviset käytännöt luodaan. Samalla kaanon voi ammentaa marginaaleista ja marginaali haastaa kaanonin.  

Suullisen perinteen tallennus- ja julkaisukäytännöt sekä tutkimushistoria ovat luoneet ja luovat edelleen folkloristiikan historiallista, kulttuurista ja poliittistakin kaanonia: mitä aineistoja pidetään tallentamisen ja julkaisemisen arvoisina; keitä tutkijoita ja muita toimijoita siteerataan tai tutkitaan; kuka tunnustetaan historiankirjoituksessa; mitä jätetään sivuun? Valikoivuus korostuu, kun perinteestä luodaan kulttuuriperintöä tai kansanrunoudesta kirjallisuutta.

Kaanoneiden antamat mittapuut toimivat usein myös historiankirjoituksen ja kulttuurianalyysin lähtökohtana. Vuosikirjassa Kaanon ja marginaali katsomme toisin, ja keskitymme kulttuuristen ideaalien ja normien katvealueisiin. Kalevalaseuran vuosikirjan numeron 101 teemana ovat julkisessa keskustelussa, kulttuurin kentillä ja tutkimuksessa väheksytyt, syrjään heitetyt aineistot ja toimijat. Keskittyessään vallitsevien suuntausten ja ajatusrakennelmien ulkopuolelle jääneisiin ilmiöihin ja toimijoihin teema jatkaa keskustelua edellisen vuosikirjan aiheesta, paradigmoista. 

Millainen on folkloristiikan ja lähitieteiden tutkimuskohteiden hierarkia? Mitä kannattaa ja voi tutkia? Miten eri genrejen tai kulttuurialueiden keskeisyyttä on perusteltu ja perustellaan? Miten tutkijat ovat nousseet keskeisiksi tai sysätty marginaaleihin? Miten arkistointi- ja julkaisukäytännöt haastavat tai pönkittävät vallitsevia kulttuuriperinnön kaanoneita? Millaisia hybridimuotoja keskus sallii, ja lisääntyykö ilmaisun vapaus marginaaleissa? Miten sukupuoli kytkeytyy kanonisoinnin ja marginalisaation prosesseihin? Millainen kansakunta olisi kirjoitettu kanonisoimalla marginaalisia genrejä? Miksi Kalevala eikä Kanteletar? Miksi Väinämöinen?

Kutsumme folkloristiikan ja lähialojen tutkijoita – kirjallisuudentutkijoita, historioitsijoita, kansatieteilijöitä, etnologeja, etnomusikologeja, kulttuuriantropologeja ja uskontotieteilijöitä – pohtimaan kansanperinteen, suullisen runouden, kerrontatraditioiden ja niihin kytkeytyvien kirjallisten tai suullis-kirjallisten muotojen kanonisointia ja marginalisointia sekä näiden seurauksia.

Tutustu vuosikirjasarjaan.

Lataa koko kirjoituskutsu ohjeineen ohesta (PDF) tai verkosta.
 
Petja Kauppi
Tiedottaja
Kalevalaseura