Leijonan vaatteissa -blogi

Suuressa kollaasiteoksessa ja taidekankaissa yhdistyvät leijonatanssijoiden hahmot, värit ja kuviot sosiaalisen median symboleihin. Sosiaalisen median kautta leijonatanssiperinne on saanut uudenlaista positiivista näkyvyyttä. Ehkä tästä johtuen esiintyjien asut ja kasvomaalaukset ovat kehittyneet aiempaa runsaammiksi ja värikkäämmiksi.

Simb-esityksen nähdäkseen pitää ostaa lippu, joka maksaa useimmiten 100–300 cfa (noin 20–50 senttiä euroissa). Jos yleisöstä löytyy joku ilman lippua, leijonat käskevät liputtoman katselijan joukon keskelle ja kastelevat hänen vaatteensa, kaatavat hiekkaa päälle tai antavat käskyn esimerkiksi punnertaa, saattavat jopa lyödä.

Esitykseen valmistautuminen tapahtuu suljetussa tilassa, jonne vain ryhmän jäsenet pääsevät. Leijonien pukeutumiseen ja kasvojen maalaamiseen voi kulua tunti tai enemmänkin.

Leijonien kasvomaalaukset pyrkivät häivyttämään esiintyjien kasvojen ihmismäisyyden, mutta harvemmin niissä jäljitellään oikean leijonan piirteitä. Värit valitaan puvun väritykseen sopivaksi. Maaleina käytetään rakennustarvikeliikkeistä saatavia öljypohjaisia maaleja.

Värikkäät ja koristeelliset kasvomaalaukset ovat suhteellisen uusi ilmiö: aiemmin maalaukseen käytettiin vain luonnonmateriaaleja, murskattua hiiltä ja liitua sekä punaista savea. Nykyisin puvuissa ja kasvomaalauksissa näkee jopa neonvärejä ja glitteriä.

Esiintyjät valmistavat pukunsa ja asusteensa itse. Aiemmin leijonien asut olivat yksinkertaisempia ja esiintyjät öljysivät näkyviin jäävän ihon kiiltäväksi. Nykyisin monet leijonatanssijat pukevat varsinaisen leijona-asun alle vartalonmyötäisen paidan ja housut.

Leijonien puvut on yleensä tehty eläinkuvioiduista kankaista tai tekoturkiksesta ja kankaita reunustavista hapsuista. Hapsujen lisäksi leijonien päähineissä ja olkapäillä voi olla lehmän tai hevosen jouhia luomassa leijonamaista harjaa esiintyjän kasvojen ympärille.

Puvut ja päähineet koristellaan valkoisilla kaurikotiloilla, joiden sanotaan toimineen joskus aiemmin rahana. Lisäksi leijonilla on vyötäröllään nahkaisia vöitä, joiden sanotaan antavan kantajalleen erityisiä voimia tai suojaavan pahoilta hengiltä ja muiden pahoilta aikeilta.

Ennen esitystä osa esiintyjistä kiertelee kaduilla houkuttelemassa lähikatujen asukkaita simbiä katsomaan. Myös sabar-rumpujen kuuluva ääni ja vahvistimien kautta esityspaikalta kaikuvat laulut kutsuvat lähistöllä liikkuvaa väkeä paikalle.

Simb-esityksiä saattavat järjestää esimerkiksi paikalliset yhdistykset, jotka keräävät esitysten avulla itselleen rahaa, mutta myös simb-ryhmät itse järjestävät esityksiä. Osa ryhmistä on hyvin aktiivisia ja harjoittelevat yhdessä säännöllisesti, toiset taas toimivat ajoittain ja ryhmän kokoonpano muuttuu esityksestä toiseen.

Isolla leijonalla eli ryhmän johtajalla saattaa olla jopa täysin kokonaan jouhista tehty puku. Tämän roolin saa yleensä ryhmän kokenein esiintyjä. Esityksissä saattaa nähdä myös muita hahmoja leijonien lisäksi.

Esityksen alkupuolella leijonat kuljeskelevat edestakaisin, käyvät välillä esitysalueen ulkopuolella kadulla ja palaavat taas takaisin, jotkut etsivät yleisöstä liputtomia katsojia, toiset taas tanssivat pieniä sooloja tai viihdyttävät yleisöä erilaisilla tempuilla kuten tulennielennällä.

Kun kaikki leijonat ovat lopulta tulleet yleisön keskelle, koko ryhmä tanssii yhdessä. Yhteiskoreografioiden välillä jatkuvat improvisoidummat osuudet, kuten tanssisoolot ja akrobatiatemput.

Simb-esityksissä leijonat eivät koskaan puhu, vaan kommunikoivat yleisön kanssa vain elein. Muutenkin tanssijat eläytyvät leijonan rooliin ja esimerkiksi juovat eläinten tapaan suoraan esitysalueen keskellä olevasta vesisaavista. Myös hurjat ilmeet kuuluvat asiaan.

Kerrotaan, että ensimmäiset leijonatanssijat olivat henkilöitä, jotka olivat joutuneet oikean leijonan puremaksi ja leijonan henki oli vallannut heidät. Tällaisen ihmisleijonan kynsistä saattoi päästä pois esittämällä loitsun (jat). Nykyisin loitsuja esittävät simb-esitystä säestävän yhtyeen laulajat, jotka antavat myös lauluissaan ohjeita leijonille.

Nykyisin monet simb-esiintyjät ovat tunnettuja tanssijoita. Vanhemmat ihmiset muistelevat, että aiemmin leijonat eivät tanssineet vaan keskittyivät pelottelemaan yleisöä. Rumpusäestys kuului silti esitykseen, ja yleisö sai tanssia leijonille.