Aapo Similä kirjoitti näytelmiä, romaaneja, omaelämäkerrallisia teoksia, matkakuvauksia, runoja sekä laulutekstejä levyille. Hänen jäämistössään on useita julkaisemattomia käsikirjoituksia, joista merkittävin on Eino Leinon taiteilijaseura Pro Humanitatesta kertova näytelmä ”Brondan boheemeja”. Näytelmälle antoi vihreää valoa vuonna 1970 Kansallisteatterin johtaja Arvi Kivimaa sillä ehdolla, että henkilöt esiintyisivät siinä oikeilla nimillään. Aapo käytti heistä salanimiä. Esim. Eino Leino oli näytelmässä Kainuun Karhu. Kun Aapo ei tähän suostunut näytelmä jäi esittämättä.
Maailman musiikin keskuksen julkaisemassa Aapo Similä - kirjassa Elämäni! on mukana todellinen harvinaisuus, käsikirjoitus ”Niin säilyi Suomi”, joka aikanaan juuttui sotasensuuriin. Se on ainutlaatuinen silminnäkijäkuvaus sota-ajan rintamakiertueilta viihdytysjoukkojen näkökulmasta.
Aapo Similän kirjallista tuotantoa
Suomalaiset kansanlaulut
Otava 1923. ”Ensimmäinen kirjani ei voinut olla tiedemiehen työ. Se oli ammattimiehen, kansanlaulujamme monta vuotta tutkineen taiteilijan kirjoittama. Kirjan ilmestymisen jälkeen ryhdyin pitämään työväen- ja kansanopistoissa luentoja sekä Yleisradiossa pakinoita aiheesta."
Liikemies huvittelee. Kuvaus kieltolain ajasta.
Julkaistu alun perin nimellä Boheemilaulajia v.1927. Kerava 1952.
”Turhaan yritti eräs laulaja saada ääntään kuuluville Kulma-nimisessä kahvilassa, Arenan talossa Hakaniemen torin vieressä. Vox populi, kansan ääni, ei ollut raittiusmiesten ääni. Niinpä tässäkin kahvilassa satamääräinen joukko iltaisin huojui ja keinui älyttömyyyden sekavassa autuallisuudessa.
Laulaja antoi merkin säestäjilleen, hyppäsi äkkiäarvaamatta edessään olevalle pöydälle, sieppasi jonkin esineen, kukkamaljakon tai kynttilänjalan käteensä ja, heilutti sitä korkealla päänsä päällä ja alkoi hihkua:
Hei! Härmästä poikia kymmenen/hurraamme pois, hurraa!/Joiten silmistä ei tipu kyynelhet,/Sun komfaftu, riijatu rallallei!”
Laulaja hyppäsi pöydältä alas ja poistui. Myrskyisät suosionosoitukset olivat joukon vastauksen esitykseen. Kahvilan isäntä hykerteli käsiään äärimmäisen tyytyväisenä ja tarjosi esiintymistä vielä viikoksi.”
Kullanpalvojain maa - miltä Amerikka näytti v. 1939 (1943)
”Kokosin Amerikan kiertueeni jälkeen Ilta-Sanomissa julkaistut matkapakinani yhteen. Silloiset vaikutelmani Amerikan Yhdysvalloissa näyttävät monin kohdin suorastaan enteelliseltä II maailmansodan huikaisevassa valaistuksessa. Maalaisteni ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ylitti kaikki ennakkolaskelmat. Mistä syystä matkakirjani antaa maasta monessa suhteessa kielteisin arvostelun? Onko syynä se, että havainnot teki pienen Suomen ahdashenkinen patriootti, joka ennakkoluuloisesti tahtoi nähdä oman vähäpätöisen maansa malliesimerkkinä muille? Vaikka siltä saattaa näyttää, en tahtoisi sitä itse myöntää…. ”
Taiteilija ja tavallinen ihminen.
Oulu. Kirjola Oy. 1949.
”Kuplettilaulajan kohtalo.”
Aito kuplettilaulaja on myös runoilija. Sen vuoksi tämä ammattikunta on lähempänä luovaa taiteilijaa, kirjailijaa kuin esittävää, jota laulaja-humoristi muistuttaa näyttelijänä? Tosin J.Alfr. Tannerin voima oli esityksessä, ilmeissä ja liikkeissä. Kuplettilaulajan elämäntehtävä yhteiskunnassa juontaa perinteensä ritarilinnojen trubaduureista ja hallitsijoiden hovinarreista.
Nämä n.k. narrit olivat usein neroja, joilla leikin ja satiirin suojassa oli oikeus laukoa lauluna ja runona julki totuus aikansa epäkohdista.”
